Kävin hankkimassa joulukalenterit tuntemattomille nuorille
Kun olin pieni, adventtiaika oli aina vuoden kohokohta, jota odotin suhteettoman suurella innolla. Muistan lämmöllä, miten niinkin pieni jokapäiväinen asia kuin suklaakalenteri toi arkeen jännitystä ja iloa, joka huipentui jouluaattoon. Lapsuuden muistelu tuo mieleen myös sen, miten tärkeät pienetkin hetket, kuten joulukalenterin avaaminen yhdessä perheen kanssa, loivat jouluni joka vuosi, ja sen, kuinka kiitollinen voin olla siitä, että perheelläni oli siihen varaa ja aikaa.
Nyt kun latasin Commun (alun perin siksi, että tarvitsin apua hyllyn kiinnittämisessä) aloin miettiä, miten voisin itsekin auttaa tänä jouluna. Sen lisäksi, että halusin olla hyödyksi toiselle, minua motivoi halu luoda tämä sama nostalginen tunne uudelleen. Loppujen lopuksi olen iloinen, jos autan edes yhtä nuorta tuntemaan samaa jouluniloa, jota itse aikoinaan koin.
Tein siis ilmoituksen Commuun. Kysyin ilmoituksessa, millainen joulukalenteri olisi nuorelle mieluisa ja onko hänellä allergioita. Enempää tietoa tai vaivaa ei tarvittu, sillä ajatus oli mutkaton ja selkeä jo ilmoituksen otsikossa: Hankitaan lapselle oma joulukalenteri ❤️🎄💚.
Yllätyin, miten nopeasti ilmoitukseeni vastattiin. Minuun otti yhteyttä kahden nuoren äiti, joka oli itse ilmoittanut toivovansa joulukalentereita lapsilleen toisessa kunnassa, mutta apua ei sieltä ollut vielä löytynyt. Hän kertoi nuorten jo puhuneen siitä, että joulukalenterit ilahduttaisivat heitä, mutta hänen rahatilanteensa oli loppuvuoden osalta tiukka. Päätin postittaa heille toivotut suklaakalenterit. Kävin nostalgisin mielin ruokakaupassa ostamassa kalenterit ja paketoin ne kotona. Illasta jäi niin hyvä mieli, että piirsin vielä pienen ”Hyvää pikkujoulua” -kortin pakettiin mukaan. Olemme äidin kanssa yhä yhteydessä Commussa, joten saan tiedon, kun paketti on perillä.
Onko hyvä teko aina itsekäs?
Viime jouluna hankin joululahjan tuntemattomalle nuorelle ja tunsin saman antamisen ilon, joka kieltämättä voimistuu joulun aikaan, kun muistelee omia lapsuuden joulujaan. Minua yllättää aina, miten toisen auttaminen ja lahjojen antaminen voi koskettaa itseä niin syvästi. En malta olla pohtimatta: onko hyvä teko aina itsekäs? Olen myöntänyt itselleni, että tavallaan on, sillä motivaatio syntyy omasta hyvästä mielestä tai vastuuntunnosta. Samalla haluan muistaa, että ihmisen luonnollista itsekkyyttä voi käyttää niin hyvään kuin pahaankin, ja joulukalenterin hankkimisen toiselle laskisin itse hyvän puolelle. Olipa motivaatio mikä tahansa, olen iloinen, että sain näin vikkelästi toteuttaa toiveeni auttaa jotakuta tänä jouluna. Toivon myös, että apua tarvitsevat uskaltaisivat pyytää sitä rohkeasti, kuten tämä kahden nuoren äiti teki, jotta voimme yhteisönä vastata tarpeisiin juuri silloin, kun niitä on.
Jouluisin terveisin,
Wilma
Uusi Commun käyttäjä
Lataa Commu tänään ja tee joulusta yhden hyvän teon verran parempi!